torstai 11. heinäkuuta 2019

Kesälukemisia

Mikael Karvajalka on ollut jonkun aikaa uudestaan luettavien listalla, en edes muista miksi alunperin. Mutta oli aika hauskaa lukea aamuyöstä Kölnin katedraalista ja illalla katsella sitä. Maaginen rakennus, eikä Waltarillakaan ollut siitä pahaa sanottavaa. Kirja itsessään oli tuttua, taattua Waltaria. Hiukan loppuosa meni matkailuoppaaksi, mutta Mikael Hakim odottaa...

Pari dekkaria ajankuluksi. Tappava särky oli melko yksinkertainen, mutta luettava. Ja Alvtegenin Petos oli kiinnostava, vaikka sekin oli jo aiemmin luettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti