tiistai 28. tammikuuta 2020

Atwoodia


Löysin Margaret Atwoodin. Olin lukenut jonkun arvostelun syksyllä Noidan Sikiöstä, ja jotenkin vain satuin ostamaan kirjan itselleni kirjamessuilta. Olin säästellyt sitä jouluksi, ja hitusen meni yli joulun, mutta kirja oli hyvä. Sen innoittamana päädyin katsomaan Richard III elokuvana ja lainaamaan kaikki hyllyssä olleet Atwoodin kirjat Viherin kirjastosta.

Aloitin Sokeasta surmaajasta, ja se oli erinomainen. Ehkä olisi voinut lyhentää, mutta kun henkilöt ovat mielenkiintoisia, ei heistä hennoisi laskea irti.

Ja Orjattaresi, sitä ei oikein malttanut päästää käsistään. Jotenkin olen onnistunut välttämään kirjan arvostelut, ja luulin ryhtyväni lukemaan USAn Etelästä kertovaa kirjaa. No, ei ollut ihan sitä...

lauantai 11. tammikuuta 2020

Musiikillisia vaikutteita

Kun on kuunnellut Nick Cavea ja Suzanne Vegaa, niin sitten tulee luettua Nick Cavea ja Carson McCullersia. Bunny Munrosta en niin välittänyt, mutta sen pystyi lukemaan loppuun, toisin kuin Juoppohullun päiväkirjan.

Ja Heijastuksia kultaisessa silmässä olen taatusti nähnyt, joskus 80-luvulla? Se olisi hauska katsoa uudestaan, nyt kun on lukenut kirjan. Kirja oli erikoinen, en ihan päässyt kiinni henkilöihin, jotka vaikuttivat kaikki jotenkin ristiriitaisilta.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Viimeiset kirjat ja tilastot


Vuoden 2019 viimeiset kirjat olivat kivoja: Leena Krohnin Auringonlapsissa oli hienoja tuokiokuvia, samoin Nick Caven balladissa pahasta olosta. Molemmissa todellisuutta oli muutettu mielikuvituksellisempaan suuntaan: Krohn satuun päin, Cave absurdiin.


Vaikka nimestä voisi ajatella että Caven teos olisi masentava, Apteekkari Melchior veti kyllä voiton kotiin: keskiajalla ei ollut kovinkaan iloista, ainakaan rikollisilla.

Vuonna 2019

Luettuna:
- 76 kirjaa
- 30 388 sivua + 2 äänikirjaa
- 42 kohtaa lukuhaasteesta

Eli aika paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta entä sitten?