Pitkästä aikaa

Tässä on kolmen kuukauden lukemiset ja kuuntelemiset. Eipä niistä ole paljon sanottavaa, dekkareita pääasiassa. Eivät ole tässä edes missään erityisessä jäjestyksessä.

Omasta hyllystä

Näin kirjastojen ollessa kiinni täytyy turvautua omaan kirja hyllyyn - tai kirjakauppaan. Iloinen kirja, joka oli erittäin vaikea kohta - hauska olisi paljon helpompi - löytyi neulekirjoista: A Stash of One's Own on oikeasti iloinen, täynnä langan omistamisen riemua. Ja siitähän minä tiedän jonkin verran, itse asiassa useamman kymmenen kilon verran.

Elämänlanka tuli ihan tilattua, Kyyroksen kirja oli vielä löytö kirjastokirjojen joukosta. Molemman ihan mukavia kirjoja, varmaan etsin Kyyroksen kirjan jatko-osat kirjastosta kunhan aukeavat - tai sitten ostan loput, katsotaan kuin käy.

Tilasin myös Cecilia Ahernin Loppusanat (joka on aloitettu, niin laitan senkin mukaan tähän), mutta huomasin sen olevan P.S. Rakastan sinua -romaanin jatko-osa, joten otin sitten äänikirjapalvelun, josta sen kuuntelin - aika moneen kertaan pyöri, kun nukahtelin aamuöisin kertomukseen. Mutta ei siis missään tapauksessa ollu kirjan syy, vaan kuunteluajankohdan.

Kevyttä

On tullut luettua kaikkea kevyttä, ei ole kipeänä oikein muuta jaksanut. Muutama muukin kirja on aloitettuna, mutta ovat kesken enkä tiedä jaksanko jatkaa.

Pari Marian Keyesiä: näistä tulee aian hyvälle tuulelle, vaikka ne syvemmin ajateltuna aina käsittelevät jotain ikävää, Mercy Closen mysteeri masennusta ja Aikalisä avioliiton ongelmia. Mutta kun päähenkilö on aina hiukan sekopäinen hyvällä tavalla ja loppu hyvin, kaikki hyvin, niin lukija jää positiiviseen mielentilaan.

Nukkekaapin luin, no, koska nukkekoti. Ja se oliihan mielenkiintoinen, aika erilainen, maagisen realismiin taipuvainen, kuin mitä odotin.

Maria Adolfsson ja Elly Griffiths ovat ihan taattua tavaraa.

Antiikin taruja ja dekkareita

On sitten tullut luettua kaikenlaista sitten viime kirjoituksen. Olen vain kiltisti listannut kirjat tuonne lukuhaastesivulle, mutta en ole jaksanut  kirjoittaa.

Otetaanpa ensin satunnaiset kirjat: Johanna Venhon Ensimmäinen nainen tuli luettua, en tieä olisinko jaksanut loppuun ilman että olisi ollut kohta "kirjassa on todellisuuden henkilöitä". Ei kirjassa ollut varsinaista vikaa, mutta en vain innostunut.  Carson McCullersin Surullisen kahvilan balladista sen sijaan pidin enemmän kuin Heijastuksia kultaisesta silmästä. Hauska, mutta ei kovin iloinen kirja, oli Tuomas Vimman Raksa, ihan kelpo luettavaa.

Viime vuoden lukuhaasteesta jäi kesken Jouni Issakaisen Saaren kirja, jolle löytyi tänä vuonna uusi paikka lukuhaasteesta. Ei kovin positiivine kirja, ja liikui sellaisella metafyysisellä tasolla että vaati paljon ajattelua.

Luin jo viime vuonna, hutaisten, Märtä Tikkasen Arnaian, ja pidin siitä todella paljon. Ja kun Atwood oli kirjoittanut samasta aiheesta Penelopeian, niin oli mielenkiintoista verrata lähestymistä. Tikkanen toi Penelopen-Arnaian nykyaikaan, kun taas Atwood esitteli mitä myytin takana olisi oikeasti voinut tapahtua. Molemmat viittasivat Robert Gravesin Greek Myths teokseen, mikä teki vertailusta mielenkiintoisempaa. Lopputulema oli, että mikäli näen Tikkasen teoksen kierrätyskeskuksessa, taidanpa sen ostaa.

Ja ne dekkarit, kaikki olivat omalla tavallaan hauskoja: Eppu Nuotion dekkaristina oli eläkkeellä oleva, suomalainen "Miss Marple", 64 taas avasi ovia japanilaiseen yhteiskuntaan ja ruotsalaiset tulivat tutummiksi Cristoffer Carlssonin kirjoissa.

Atwoodia

Löysin Margaret Atwoodin. Olin lukenut jonkun arvostelun syksyllä Noidan Sikiöstä, ja jotenkin vain satuin ostamaan kirjan itselleni kirjamessuilta. Olin säästellyt sitä jouluksi, ja hitusen meni yli joulun, mutta kirja oli hyvä. Sen innoittamana päädyin katsomaan Richard III elokuvana ja lainaamaan kaikki hyllyssä olleet Atwoodin kirjat Viherin kirjastosta.

Aloitin Sokeasta surmaajasta, ja se oli erinomainen. Ehkä olisi voinut lyhentää, mutta kun henkilöt ovat mielenkiintoisia, ei heistä hennoisi laskea irti.

Ja Orjattaresi, sitä ei oikein malttanut päästää käsistään. Jotenkin olen onnistunut välttämään kirjan arvostelut, ja luulin ryhtyväni lukemaan USAn Etelästä kertovaa kirjaa. No, ei ollut ihan sitä...

Musiikillisia vaikutteita

Kun on kuunnellut Nick Cavea ja Suzanne Vegaa, niin sitten tulee luettua Nick Cavea ja Carson McCullersia. Bunny Munrosta en niin välittänyt, mutta sen pystyi lukemaan loppuun, toisin kuin Juoppohullun päiväkirjan.

Ja Heijastuksia kultaisessa silmässä olen taatusti nähnyt, joskus 80-luvulla? Se olisi hauska katsoa uudestaan, nyt kun on lukenut kirjan. Kirja oli erikoinen, en ihan päässyt kiinni henkilöihin, jotka vaikuttivat kaikki jotenkin ristiriitaisilta.

Viimeiset kirjat ja tilastot

Vuoden 2019 viimeiset kirjat olivat kivoja: Leena Krohnin Auringonlapsissa oli hienoja tuokiokuvia, samoin Nick Caven balladissa pahasta olosta. Molemmissa todellisuutta oli muutettu mielikuvituksellisempaan suuntaan: Krohn satuun päin, Cave absurdiin.

Vaikka nimestä voisi ajatella että Caven teos olisi masentava, Apteekkari Melchior veti kyllä voiton kotiin: keskiajalla ei ollut kovinkaan iloista, ainakaan rikollisilla.

Vuonna 2019

Luettuna:
- 76 kirjaa
- 30 388 sivua + 2 äänikirjaa
- 42 kohtaa lukuhaasteesta

Eli aika paljon vähemmän kuin edellisenä vuonna, mutta entä sitten?