lauantai 29. helmikuuta 2020

Antiikin taruja ja dekkareita

On sitten tullut luettua kaikenlaista sitten viime kirjoituksen. Olen vain kiltisti listannut kirjat tuonne lukuhaastesivulle, mutta en ole jaksanut  kirjoittaa.

Otetaanpa ensin satunnaiset kirjat: Johanna Venhon Ensimmäinen nainen tuli luettua, en tieä olisinko jaksanut loppuun ilman että olisi ollut kohta "kirjassa on todellisuuden henkilöitä". Ei kirjassa ollut varsinaista vikaa, mutta en vain innostunut.  Carson McCullersin Surullisen kahvilan balladista sen sijaan pidin enemmän kuin Heijastuksia kultaisesta silmästä. Hauska, mutta ei kovin iloinen kirja, oli Tuomas Vimman Raksa, ihan kelpo luettavaa.

Viime vuoden lukuhaasteesta jäi kesken Jouni Issakaisen Saaren kirja, jolle löytyi tänä vuonna uusi paikka lukuhaasteesta. Ei kovin positiivine kirja, ja liikui sellaisella metafyysisellä tasolla että vaati paljon ajattelua.

Luin jo viime vuonna, hutaisten, Märtä Tikkasen Arnaian, ja pidin siitä todella paljon. Ja kun Atwood oli kirjoittanut samasta aiheesta Penelopeian, niin oli mielenkiintoista verrata lähestymistä. Tikkanen toi Penelopen-Arnaian nykyaikaan, kun taas Atwood esitteli mitä myytin takana olisi oikeasti voinut tapahtua. Molemmat viittasivat Robert Gravesin Greek Myths teokseen, mikä teki vertailusta mielenkiintoisempaa. Lopputulema oli, että mikäli näen Tikkasen teoksen kierrätyskeskuksessa, taidanpa sen ostaa.

Ja ne dekkarit, kaikki olivat omalla tavallaan hauskoja: Eppu Nuotion dekkaristina oli eläkkeellä oleva, suomalainen "Miss Marple", 64 taas avasi ovia japanilaiseen yhteiskuntaan ja ruotsalaiset tulivat tutummiksi Cristoffer Carlssonin kirjoissa.