Kristiina Ohlssonilta luin kuusi Frederica-aiheista dekkaria (sukunimi?), oikein luettavia ja sitten vielä Martin Brenner(?)-dekkarin, joka oli myös oikein luettava, mutta päähenkilö oli ehkä hiukan vähemmän pyöreä = kiinnostava, kuin Frederica. Loput Ohlssonit matkalla Helmetissä, joten kaipa voisin niitä suositella.
Ensimmäisen Pendergastini luin parissa illassa (yössä), ja vaikka kuvaukset olivat ehkä raaempia kuin mitä yleensä luen, niin henkilöt olivat sen verran kiinnostavia, että ei aiheuttanut painajaisia. Tai ehkäpä henkilöt olivat niin "satumaisia", epätodellisia, että sen takia varmaan tilasin kaikki loput näistäkin. Ja kerrankin luin ensimmäisenä sarjan toisen osan, toivotaan etten pilannut ykkösosaa sillä.
