sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vihoviimeinen (255 s)

Minä myönnän, tämä oli huijausta. Minun piti käyttää tämä haastekohta (yhdenpäivänromaani) siihen, että vihdoinkin olisin lukenut James Joycen Odysseuksen. Se on nököttänyt kirjahyllyssäni 90-luvulta saakka, englanninkielisenä.

Aloitin sen kyllä, jo kesällä Jyväskylän reissulla, mutta ei se edennyt. Jossakin vaiheessa totesin, että nyt ei tämän tytön englannintaidot riitä, sen verran omaperäistä tuo kieli on. Päättelin, että homma helpottaisi, jos lukisi kirjan ensin suomeksi. No minä selvisin siitä urakasta jopa hiukan eteenpäin sivulta 70, jolla Leopold Bloom tulee ulos - vihdoinkin - ulos huussista, mutta siitäkin on aika monta senttiä kirjan loppuun.

Sitten joku Helmet-lukuhaaste FB-ryhmässä oli kirjannut Steinbeckin Oikuttelevan bussin tähän kohtaan, ja kun se löytyi myös kirjahyllystä - kirjaston kierrätyshyllystä noukittuna, niin ajattelin päästä hiukan helpommalla.

No, ihan tuskaton lukukokemus ei ollut, mutta tulipa eilen illalla suoritettua loppuun. Ja on sanottava, että minä pidin silloin 90-luvulla Steinbeckistä, mutta nyt ei jotenkin vain napannut, vaikka ihmiskokoelma oli kyllä erikoinen.

Nyt on siis Helmet-lukuhaaste suoritettu, 50 kirjaa. Niiden lisäksi tuli 30 muuta kirjaa, josta päädytään mukavan pyöreään 80 luettuun kirjaan vuonna 2017. Sivuja noissa on yhteensä 35 108, mikä minusta on ihan hyvä luettu sivumäärä noin yhdelle vuodelle. Paitsi että se ei tietenkään ole koko totuus. Nytkin yöpöydällä on ainakin kolme keskeneräistä kirjaa (+ se Odysseus), ja lehtiäkin on tässä tullut luettua, ja käsityökirjat ovat suurimmaksi osaksi laskettu katselukirjoiksi...

lauantai 23. joulukuuta 2017

Ajanvietettä (557s)

Hiukan ajanvietettä, ihan sellaista jota ei malttaisi jättää kesken. Mutta töissäkin kuulemma pitää käydä. Tarina ei ole ihan perinteisin, vaikka toisaalta.... Syyttömän pakomatka, salaliitto perässä, pahoja miehiä ja hyviksiä jotka auttavat.
No, viittaaukset Linnéen ovat mielenkiintoisia, henkilöt eivät ole ihan litteitä, jouheva teksti ja tieteisromaanin ainekset joukossa pakottavat hakemaan sarjan seuravankin osan.
Ja kai sitä lukee mitä vain jotta Helmet-lukuhaasteen viimeinen kohta pysyisi avoimena. Kohta tulee jo onneksi seuraava haaste.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Toiseksi viimeinen kohta lukuhaasteesta, monta sivua ( 4790 s)



On tullut hiukan lueskeltua, sairaana kun on maattu. Flunssa, vatsatautia...
Mari Sainio: Parempi elämä kertoo 15 eri julkkiksen tarinan. Osa on mielenkiitoisia, hyvinkin syvällisiä, muutama aika pinnallisia raapaisuja. Mutta ihan kiintoisaa luettavaa.

Kate Morton: Salaisuuden kantaja. Hyvää viihdettä, Morton ei petä.

David Hewson: 3 dekkaria. Oikein mukava tuttavuus, odotan seuraavia osia (täytyy itseasiassa tarkistaa ettei niitä ole jo ilmestynyt, nämä on vain napattu kirjaston hyllystä).

Outi Pakkanen: Rakastaja. Nautitaan yksitellen, liian monen ahmiminen voisi aiheuttaa kyllästymisen.

Winston Graham: Poldark-sarjan kolme ensimmäistä. Nostalgiamatka nuoruuteen, tätä katsottiin antaumuksella tv:stä. Ja tietenkin tämä oli myös aiemmin luettu, mutta ihan kaikkea ei muistanut.
Neljäs osa odottaa kirjastossa noutoa.

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula. Enid Blyton-kamaa, kuten ennenkin, mutta minä tykkäsin Viisikoista.

Johanna Sinisalo: Auringon sydän. Chilit ja naisenasema, mielenkiintoinen yhdistelmä. Loppuun olisin ehkä kaivannut hiukan selkeyttä, mutta oikein ajatuksia herättävä lukukokemus, jota ei voinut jättää kesken. Tämä oli ainoa lukuhaasteeseen kelpaava kirja, koska sieltä ei enää puutu kuin yhdenpäivänromaani.