Marian Keyesin Aikuiset ihmiset (voitte kuulla selvästi epäuskoisen äänensävyn, tai sarkastisen, kirjan nimessä) on hulvattoman hauska, koukuttava lukukokemus. Pinnalta katsottuna täyttä hömppää, rakkautta ja vaikeita suhteita ja kaikki päättyy onnellisesti, mutta teemat ovat vakavia: bulimia ja pakolaisten asema Irlannissa. Ehdottomasti suositeltava.
Tänä vuonna on tullut luettua vähän, 61 kirjaa ja 19511 sivua, Aika paljon on tosin tullut kuunneltua äänikirjoja, sellaisia lyhyitä kuten Taru Sormusten herrasta. Se on muute ehdottomasti parhaiten luettu äänikirja, jonka olen kuunnellut. Ja tulipa luettua ensimmäinen kirja elektronisestikin, Ismo Alangon elämänkerta (en tykännyt kauheasti).
Ja nyt pitäisi päättää aloitanko edes seuraavan Helmet-lukuhaasteen. En ihan innostunut alkupään haastekohdista, mutta perinne on perinne...
