Yritin oikeasti ihan satunnaista kirjaa: keksin kolme numeroa kuvaamaan lähikirjaston hyllyväliä, hyllyä ja kirjaa. Kirjastoon päästyäni laskin tunnollisesti, ja päädyin tuttuun kirjaan: Anthony Saint-Exupéryn Yölentoon. Lainasin, yritin lukea, eikä siitä tullut - taaskaan - mitään. Lentäminen ei vain kiinnosta tarpeeksi.Seuraava yritys onnistui: Pasilan kirjastossa oli joku laittanut esille kirjan nimeltä "Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua". Ei hajuakaan kirjailijasta (Pablo Tusset), ja otsikko on myös kirjan ensimmäinen lause. Ensimmäinen sivu näytti myös luettavalta tekstiltä, joten kirja lähti mukaan - samoin kuin muutama muu kirja, yhteensä kahden muovikassillisen verran.
Kirja tuli nyt sitten suoritettua. Joo, tietyllä tavalla pidin siitä, toisaalta sitä ei jaksanut lukea kovin pitkä pätkiä kerrallaan eikä se imaissut mukaansa. Toisaalta kiinnosti sen verran että oli pakko selvittää mitä oli tekeillä. Ehkä tässä oli mukana sen verran paljon Juoppohullun päiväkirjaa, että haju ja maku estivät pitemmän lukemisjakson. Jonkinlaisesta dekkariparodiasta on takakannen mukaan kyse, ja minähän pidän dekkareista. Mukaan oli sotkettu Chandlerin lisäksi Dan Brownia, mutta loput vinkit jätetään seuraavan lukijan selvitettäväksi.
