Samaan aikaan noiden edellisten kirjojen kanssa tuli luettua Matt Haigin Huomioita neuroottiselta planeetalta, jonka kuvittelin olevan romaani. Virhe, taas kerran Matt Haigin kohdalla. Kyse oli "Syitä pysytellä hengissä" -kirjan itsenäiseltä jatkolta, ja siinä ahdistusta ei koe vain Matt itse vaan koko planeetta.
Mielenkiintoisia huomioita hauskasti kirjoitettuna, mutta ehkä hiukan liikaa toistoa "Syihin" nähden. Tai sitten vaan niitä ei olisi pitänyt lukea peräkkäin.
En oikein tiedä miksi Haruki Murakamin Pimeän jälkeen on kirjoitettu. Kaikki joiden kanssa olen siitä keskustellut ovat pitäneet sitä, no, pitkästyttävänä.
Sen sijaan Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet on todella mielen kiintoinen, eikä Unohda minut ole huono sekään. Rakenne on todella hyvin mietitty, ja teksti on sujuvaa. Myös läänikirjan ukija on hyvä. Ehkä ei kuitenkaan kannata lukea näitä aivan peräkkäin...Näköjään minä luen tänä vuonna vain kirjoja jotka on kirjoittanut joku Schulman...
No, ainakin minun mielestäni. Tammikuun 3. on alussa, ja neljä luettua kirjaa: kaikki suomennetut Ninni Schulmanit. Joskus vaan haluaa uppoutua kirjoihin, nämä tulivat sopivasti eteen. Ihan perus-ruotsalaisdekkareita, ei niistä sen enempää sanottavaa.
