torstai 28. kesäkuuta 2018

Muutama dekkari ja runoja


Pekka Matilaisen Kupoli ja Miniatyyrimaalari sijoittuvat keskiajan Italiaan, mikä onkin niiden parasta antia. Aikakausi on kuvattu melko tarkasti, onhan kirjoittaja aikakauden tutkija. Itse tarinat ovat melko tavanomaisia, jopa hiukan hitaita, varsinkin Miniatyyrimaalari. Kupolin sankari, joka toki kuvataan teini-ikäisen kertojan kautta, on keski-ajan supersankari, mies jolla on salaperäinen menneisyys ja joka voittaa kaikki tappelunsa, ja jota jutun kaunein nainen rakastaa. Mutta jäin miettimään silti, että tutkivatko lääkärit ruumiit keskiajallakin jotta kuolinaika pystytään määrittämään?




Barbara Nadelin dekkareissa kiinnostaa tarinaa enemmän tapahtumapaikka, nyky-Istambul. En tunne paikkaa, mutta olisi varmaan vierailun arvoinen. Vai kaikuuko korvissa vain Mikael Hakimin ja Idän pikajunan orientalismi? Ensimmäisen dekkarin henkilögalleria oli sangen erikoinen, mutta oli hyvä etten kiinnittänyt enempää huomiota kirjan nimeen. Se nimittäin paljastaa koko ratkaisun. Toinen dekkari keskittyi vähemmistöihin ja niiden sisäiseen dynamiikkaan, olihan kirjassa niin etnisiä kuin seksuaalisia vähemmistöjä. Kolmas on kesken, ja siinä liikutaan musiikkimaailmassa ja esitellään lisää Turkin vähemmistöjä. Neljäs on vielä aloittamatta, mutta en usko että se juurikaan eroaa edellisistä.

Mari Mörön runokirja Paratiisi tuli luettua ehkä hiukan vahingossa, puutarhakirjojen sijasta, ja olisi ansainnut enemmän aikaa ja perehtymistä, hotkaisemisen sijaan. Mutta lomalle rauhoittuminen on vielä kesken. Ja nyt en edes muista mikä oli se toinen asia jota ei koskaan löydä. Mutta tärkeämpi löytymätön oli hidas innostuminen. ja se on sangen totta. Sitä ei tunnu koskaan löytyvän.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Maahanmuuttaja vai maastamuuttaja?

Ajattelin että olisi vaihteeksi aika täyttää jokin kohta lukuhaasteesta, ja Hanna Tuuri on maahanmuuttaja - Irlannissa.

Vihreän saaren puutarhat on mainiosti kirjoitettu, täynnä mukavia kertomuksia puutarhoista ja niiden omistajista. Kirjasta välittyy syvä tietämys aiheesta, latinankielisiä nimiä vilahtelee. Vahinko että kirjassa ei ole valokuvia, on varmaan pakko matkustaa Irlantiin katselemaan noita puutarhoja.