Onnellinen joulu (4935 s)

Varmistin itselleni onnellisen joulun: kaikki Camilla Läckbergit, kuusi Taisteluni-kirjaa sekä Orson Scott Cardin fantasia-sarja  Alvinista. ( Ja kyllä, pystyit tuosta ensimmäisestä lauseesta toteamaan intertekstuaalisen viitteen Brideshead Revisitediin.)

Ensimmäiset 575 sivua Tapaninpäivänä

Aloitin kuitenkin Presidentti ja toimittaja-kirjasta (575 sivua), koska olen tavattoman kiinnostunut siitä, mitä Kekkonen söi minäkin päivänä.





 Siitä oli hyvä jatkaa Läckberg-sarjaan:

Jääprinsessa (481 sivua)

Tämä oli hyvä. Kevyttä hömppää, juuri sopivaa jouluun.

Saarnaaja(367 s)

Ok. Hiukan lyhyempikin olisi riittänyt.

Kivenhakkaaja (575 s)

Tämä oli hyvä. Pikkulasten kuolemat ei kyllä ole kivoja, mutta taustalla kulkeva vanha tarina oli mielenkiintoinen.

Pahanilmanlintu (418 s)

Ok. Tosi-tv ja murhat, ihan kuin olisin lukenut näitä ennenkin....

Perillinen (490 s)

Ok. Olin ihan varma että tämän olin lukenut aiemmin, mutta ei, samasta aiheesta on kirjoitettu vaan - paremmin - hyvin saman tapainen kirja, ja kun vain  muistaisin kuka ja minkä niminen... siinä oli kolme lasta, joista puhuttiin lempinimillä.

Merenneito (489 s)

Kiva. Näitä oli jopa kirjastosta kannettu kaksin kappalein, mutta yhden lukeminen riitti. Mielenkiintoisia persoonia. Etenkin mieskirjailija, joka jotenkin sekoittui mielessä vielä Knausgårdiin, kun jouduin tässä välissä (Uuden vuoden aattona) turvautumaan Taisteluni- sarjaan (kesken, vain n. 50 sivua luettuna, joten ei lasketa). Seuraavaa kirjaa nimittäin en ollut haalinut lainkaan, ja kirjasto oli Uuden Vuoden aattona kiinni, siis omatoimisestikin.

Majakanvartija (503 s)

Hyvä tämäkin. Aika erikoinen tarina, eikä aivan ennalta arvattava, kuten monet edellä luetelluista.

Enkelintekijä (487 s)

Hyvä. Miten pahat teot kostetaan seitsemänteen polveen...

Leijonankesyttäjä (442 s)

Hyvä jos tykkää Patricia Cornwellistä. Sinäänsä tarina on hyvä ja yllättävä, mutta liian raaka minun herkälle hipiälleni. En ole varma luenko seuraavaa kirjaa.

Mantelintuoksua Lumimyrskyssä (108 s)

Oli kiva tuon edellisen jälkeen palata tähän Agatha Christie -tyyliin, vai pitäisikö sanoa Sherlock Holmes?

 Yhteensä 4935 sivua. 

"It was nor the quantity nor the quality. It was the mixture."

Tätä ei lasketa: Advanced Style: Older & Wiser

Lähinnä kuvakirja, siksi ei lasketa. Varasin nimen perusteella, ja kun avasin, totesin että en minä nyt ihan näin viisas, eikun siis vanha ole: nuorin kirjaan päässyt taitaa olla 60-vuotias... Mutta sitten päädyin lukemaan koko kirjan kannesta kanteen, koska tarinat olivat hauskoja. Ja kuvat ovat todella mielenkiintoisia, eivät todellakaan villatakki-amerikkalaismummoista, vaan todella rajuista pukeutujista. Pitäisiköhän sittenkin matkustaa New Yorkiin?

Eteenpäin

Ja sitten Helmetin lukuhaasteen kimppuun, eikö totta? Minun sääntöni on, että yksi kohta, yksi kirja. Mikä on sinun sääntösi?