Kun oli sairas, niin oli aikaa lukea: nämä kolme kirjaa olivat vain jää vuorenhuippu...Kate Atkinsonin Eikö vieläkään hyviä uutisia?:sta en ole varma olinko lukenut sen jo aiemminkin. Ainakaan siitä en heti muistanut loppuratkaisua, kuten kävi sarjan ensimmäisen osan kanssa. Emkä tiedä muistaisinko sitä muutaman kuukauden kuluttuakaan, mutta pidin kirjasta, ei siinä mitään. Hauskat henkilöt, hieman herkullisesti liioiteltuna, ovat kirjan suola, ja se loppuratkaisu, no, se oli riittävän erilainen. Ja saiko paha palkkansa?
Helena Wariksen Talviverinen on fantasiaa, ja jatkoi samaa sarjaa kuin edelliset lukemani Wariksen kirjat. Kyllästyin kirjaan jo alkumetreillä, koska siinä puhuttiin pitkään tapahtumista, joita oli käsitelty jo aiemmisssa osissa, eikä niistä tuntunut tulevan mitään sen kummenpaa selville, vain useammilla sanoilla. Ja kirjan loppuratkaisukin oli melko lailla kerrottu jo edellisen osan lopussa.
Hectorin Asvalttihippi oli mielenkiintoinen kuvaus helsinkiläislapsen ja nuoren kokemuksista 50-60-luvuilla, ja 70-luvun alussa. Mutta sitten kun suosiota alkoi tulla, niin kuvauksesta tuli mielestäni hiukan väkinäistä, tai ohutta, ihan kuin into kirjan tekemiseen olisi lopahtanut. Mutta odottelen mielenkiinnolla seuraavaa osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti