Tuttuun Brunetti tapaan kirjassa luetaan ja ihmetellään italialaista byrokratiaa ja korruptiota. Venetsia kuvataan eräänlaisena Shangri-La:na, jossa suurin huolenaihe on kasvavat turistimäärät. Toki maahanmuuttajien uudet tavatkin hiukan huolettavat tyttärestään huolehtivaa italialaisisää. Ja kirjan kannessa oleva kulkuneuvo, hevosvaljakko, ei tunnu liittyvän juuri sisältöön, paitsi että aivovaurion saanut tyttö ratsasti aikoinaan.
Mitä huominen tuo tullessaan kirjan sankari on teinityttö. Hiukan tapahtumaköyhä tämä Ahern on verrattuna aiemmin luettuihin, mutta uuskumman ja chicklitin sekoitus on silti luettavaa.Hiukan tekopyhyyttä ehkä on ilmassa: se että menettää kaikki rahat tuntuu takaavan että ihmisestä tulee parempi yksilö. Tosin kirjan päähenkilö on ihastuttavan rehellinen siinä kuinka rasittavasti hän tietää itsekin käyttäytyvänsä.Ja miten sitä itse toimisi, jos tietäisi mitä huomenna tapahtuu? Yrittäisikö sitä muuttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti