Kolme fantasiakirjaa putkeen, perjantai illasta sunnuntai aamuun. Hyvä nollaus päälle. Toisin sanoen kirjat olivat sen verran kiinnostavia, että ne jaksoi lukea mielellään.
Fantasiamaailma oli rakennettu muistuttamaan oikeaa maailmaa (Norjan vuoria?), ja normaali henkilö omisti hännän. Maailma oli melko kiltti, ei mitään Game of Thrones meininkiä. Toisessa osassa päästään jo seikkailemaan meidän aikaamme ja maapallolle, Kirjat on omistettu erilaisille, yksinäisille ihmisille, lukijoille. Teemana kirjassa onkin erilaisuus ja sen hyväksyminen ja kokeminen. Huono ominaisuus muuttuu hyväksi, riippuen siitä mistä näkökulmasta katsoo. Ja kuka onkaan roisto, ja kenen mielestä?
Tyttö peilissä-kirjassa on kaksi satua. Kilttejä? Ei todellakaan. Kauhutarina voisi olla hyvä sana, varsinkin ensimmäisestä (joka on parempi kuin toinen). Seuraavana vuorossa oli Yllätysvieras, vaikka kirjan nimenä olisi osuvampi mielikuvitusystävä. Tarina on surullinen, tässäkin, mutta silti täynnä toivoa. Kolmas, Ihmemaa, ei ole aivan yhtä hyvä kuin ensimmäiset, mutta ihan kelvollinen esimerkki uuskummasta. Vai chick litistä? Molemmista.
Ja viimeisenä vielä dekkari ja kirja kirjakaupasta. Harri Nykänen pyörittää tarinaa ihan mukavasti, täytyy varmaan hakea seuraavakin osa.
Tuulisen saaren kirjakauppiaan poimin suositushyllystä, ja kyllähän sitä luki. ja olihan siinä rikoksia ja ne selvisivät lopussa. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin kommentit kirjoista, joita oli kirjoitettu tarinan joukkoon. Mutta ehkäpä sympatisoin eniten kohtaa jossa kirjakauppias tunnusti lukeneensa Kadonnut aikaa etsimässä-sarjasta vain ensimmäisen osan. Pitäisikö minun päästä niin pitkälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti