Ihka ensimmäinen, ensimmäisenä päivänä (yönä)

Haastekohtana on nro 9: Kirjan kansi on yksivärinen. Virpi Hämeen-Anttilan Villa Speranzan kannen väriskaala on ruskea, lämpimän ruskeasta lähes keltaiseen. Tietyllä tavalla se kuvaa kirjaa melko hyvin, tunneskaala on melko tasainen. Mitään hirveyksiä ei tapahdu kirjan nykyisyydessä, ja menneisyydenkin tapahtumat ovat läheltäpititilanteita tai ainakin on epävarmaan mitä oikeasti on tapahtunut.

Kirja olisi voinut mennä myös kohtaan selvitymistarina: suru saa kirjassa väistyä speranzan, toivon, tieltä. Kirjan päähenkilö on tutunoloinen, ehkä nuorempi versio Hämeen-Anttilan aikaisemmista sankarittarista, eikä muissakaan henkilöissä ole kovin yllätyksellisiä piirteitä. Mukava, nykyaikainen satu.

Mielenkiintoisinta kirjassa oli musiikki ja itse Villa Speranzan kuvaukset. Jälkimmäisestä tuli halu matkustaa katsomaan jotakin hienoa italialaista villaa, ja nähdä erilaisia hienoja antiikkisisustuksia. Ensimmäiseksi mainittu puolestaan on halvempi tutustua: Spotifysta varmaan löytyy Straussin Vier Letzte Lieder.