Auster, kaksi dekkaria ja runoja

Näkymätön oli mukava yllätys Auster-kyllästymisen jälkeen. Luin, muistaakseni pari vuotta sitten, muutaman putkeen, ainakin Talvipäiväkirjan. Sen jälkeen tuntui että joka kirjassa käsiteltiin samaa tapahtumaa, mutta Näkymättömässä se oli, no, näkymätön.
Näkymätön käsittelee puoliksi nykyaikaa, puoliksi vuotta 1967, ja pidin juonen yllätyksellisyydestä, niinpä siitä ei sen enempää. Mutta päähenkilö haaveili runoilijan urasta, ja tarinassa esiintyy myös kuuluisa kirjailija, joak kertoo muuttaneensa omankin nimensä...Hauskaa.

David Hewsonin The Lizards Bite jatkaa NiC Costa-dekkareiden sarjaa, jonka suoritin viime vuonna. Hiukan epäilytti tuo englanninkieli, joskus se hidastaa lukemista sen verran ettei malttaisi keskittyä. Ei tässä tapauksessa. Juoni oli sen verran vauhdikas, ja dekkari niin hyväntuulinen, olematta liian yksinkertainen, että sen oikein ahmaisi. Melkeinpä harkitsen loppujen kirjojen tilaamista Amazonista, Helmetistä kun niitä ei löydy...

Sen sijaan Miki Liukkonen taisi tulla käsitellyksi minun puolestani. Kokoelmassa oli yksi runo, josta pidin ("Minulla on sielu"), mutta muuten meni kyllä yli hilseen. Tai ei oikeastaan, mutta tuntui että yllättävien adjektiivien liittäminen substantiiveihin oli mennyt hiukan ylitse (Joo, kyllä omassa parhaassa tekstissäni - omasta mielestäni - puhutaan kirkuvasta nukkekodista), mutta liika on liikaa. Ja kun asiayhteys kiepahtaa sanasta suraavaan kolmen rivin välein, ei ihan aina pysy perässä. Tai että löytäisi mitä yritetään sanoa. Mutta ehkä se vain kuvaa nykyistä informaatiotulvaa, ja sitä että olen liian vanha ymmärtämään?

No siihen perään kyllä sitten sopi kevennykseksi Savuverho. Nopatempoinen amerikkalainen dekkari, vauhtia, vaarallisia tilanteita ja seksiä. Mitäpä siihen enempää sanomaan? En nyt ihan ensimmäiseksi taida uutta Sandra Brownia valita, vaikka ihan ok:sti kirjoittaa.

Von Schönburgia vaivaa hiukan Miki Liukkosmaisuus: aika nopealla tempolla asiat vaihtuvat kirjassa. Mutta ihan mielenkiintoinen näkökulma köyhtyvään aatelistoon (suosittelen ennemmin kyllä Jänistä jolla on jaden väriset silmät), ja siihen mikä on tyylikästä, ainakin Alexanderin mielestä. Kaikestahan ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta "Count your blessings"