sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vihoviimeinen (255 s)

Minä myönnän, tämä oli huijausta. Minun piti käyttää tämä haastekohta (yhdenpäivänromaani) siihen, että vihdoinkin olisin lukenut James Joycen Odysseuksen. Se on nököttänyt kirjahyllyssäni 90-luvulta saakka, englanninkielisenä.

Aloitin sen kyllä, jo kesällä Jyväskylän reissulla, mutta ei se edennyt. Jossakin vaiheessa totesin, että nyt ei tämän tytön englannintaidot riitä, sen verran omaperäistä tuo kieli on. Päättelin, että homma helpottaisi, jos lukisi kirjan ensin suomeksi. No minä selvisin siitä urakasta jopa hiukan eteenpäin sivulta 70, jolla Leopold Bloom tulee ulos - vihdoinkin - ulos huussista, mutta siitäkin on aika monta senttiä kirjan loppuun.

Sitten joku Helmet-lukuhaaste FB-ryhmässä oli kirjannut Steinbeckin Oikuttelevan bussin tähän kohtaan, ja kun se löytyi myös kirjahyllystä - kirjaston kierrätyshyllystä noukittuna, niin ajattelin päästä hiukan helpommalla.

No, ihan tuskaton lukukokemus ei ollut, mutta tulipa eilen illalla suoritettua loppuun. Ja on sanottava, että minä pidin silloin 90-luvulla Steinbeckistä, mutta nyt ei jotenkin vain napannut, vaikka ihmiskokoelma oli kyllä erikoinen.

Nyt on siis Helmet-lukuhaaste suoritettu, 50 kirjaa. Niiden lisäksi tuli 30 muuta kirjaa, josta päädytään mukavan pyöreään 80 luettuun kirjaan vuonna 2017. Sivuja noissa on yhteensä 35 108, mikä minusta on ihan hyvä luettu sivumäärä noin yhdelle vuodelle. Paitsi että se ei tietenkään ole koko totuus. Nytkin yöpöydällä on ainakin kolme keskeneräistä kirjaa (+ se Odysseus), ja lehtiäkin on tässä tullut luettua, ja käsityökirjat ovat suurimmaksi osaksi laskettu katselukirjoiksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti