Hyvän tiimin salaisuudet, tavoitteista ja mentalimalleista. Pidän Duhiggin tavasta tuoda tieteelliset tekstit inhimilliselle tasolle. Hän etsii aina jonkin tarinan, tai yleensä kaksi, joiden avulla hän visualisoi mitä tapahtuu, jos kaikki ei mene hyvin, ja sitten esimerkin, joka päättyy hyvin. Ja kirjoitustyyli suorastaan imaisee mukaansa.
Ehkä koskettavin asia kirjassa kuitenkin oli viimeinen kappale. Se tuo kirjassa esitetyt asiat siihen muotoon, että itsekin ryhtyy asettamaan itselleen tavoitteita kirjassa esitetyssä muodossa. Mutta enpä kerro mistä se kappale on kirjoitettu, jotta en pilaa yllätystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti