Näin kirjastossa Villa Sibyllan arvoituksen ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Kolmas osa sarjaa, joten pakkohan sitä oli tilata kaikki viisi osaa saman tien. Ensimmäinen osa oli kuitenkin pettymys: tuntui lähes Hertta-sarjalta aatelisineen ja muistinmenetyksineen ja parisuhdehaasteineen. Teksti oli kuitenkin hyvin sujuvaa, eikä parempaakaan luettavaa ollut, niin avasin toisen, ja kolmannen, ja...Mielenkiintoisinta sarjassa on muistinmenetykseen liittyvä tarina, jota paljastetaan pala palalta, kirja kirjalta. Sarja on siis paras lukea järjestyksessä. Itse murhatarinat kussakin kirjassa ovat melko helposti arvattavia, jopa minulle, joka en koskaan yritä arvata murhaajaa.
Mielenkiintoisin kirjoista on neljäs, Tuomitut. Sen lahkolaisuuteen liittyvä tapaus tuottaa kyllä yllätyksen lopussa, ja tapahtumakäänteitä riittää. Siihen verrattuna viides kirja tuntuu junnaavan koko ajan paikallaan: aina vain etsitään yhtä henkilöä ja puhutaan ja puhutaan ja puhutaan. Tai sitten tunne tuli vain siitä, että jännityksen säilymiseksi taisin loppukirjasta hypätä ylitse muiden paitsi kahden päähenkilön näkökulmasta kirjoitetut kappaleet...
Ja näköjään näistä kolme ensimmäistä löysi paikkansa lukuhaastelistalta. Bonusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti