Kunnon seikkailukertomus, hyvää ja pahaa, siteeksi Pohjois-Amerikan keksittyä historiaa, nostalgiaa Fennimore Cooperin tapaan. Taikuutta, Napoleon Bonaparte, vanhalta kuullostavia paikan nimiä. Käsillä tekemisen kadonneita taitoja, miten jokaisella on oma "konstinsa".Lainasin koko Alvin Tekijä-sarjan joulun hätävaraksi: kun Läckbergit ja Knausgårdit olivat tuntemattomia suuruuksia, niin nämä olen joskus vuosia sitten lukenut ja tykännyt. Senpä takia kirjoihin tarttuminen on jäänyt, mutta uneton yö tarvitsi tekemistä.
Ja siihen Seitsemäs poika sopikin oikein mainiosti. Sen verran aikaa oli vierähtynyt, että ei enää muistanut mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kesken Punaisen profeetan huomasin, että tässähän on monta kertojaa. Tarinaa kuljetetaan milloin kenenkin henkilön kertomana, tai ei niinkään kertomana, mutta tarina etenee fokusoivan henkilön sisäisestä maailmasta nähtynä, hänen sisäiseen maailmaansa ja ajatuksiinsa syventyen. Eikä pelkästään sankarien, vaan myöskin pahojen ajatuksiin mennään.
Mutta nyt sarjan kolmannen osan kimppuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti