keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Fantasiaa (355s + 32 s)

Hassua miten eri tyyleillä sama kirjailija voi kirjoittaa ja vieläpä samasta "maailmasta", kun fantasiasta on kysymys. Game of Thronesista tunnettu Westeros on tapahtumapaikkana, mutta aika on varsinaisessa kirjassa, A Knight of the Seven Kingdoms, noin sata vuotta ennen Game of Thronesia ja perään vetäistyssä, Rogues-kirjassa ilmestyneessä novellissa "The Rogue Prince", vieläkin aiempi.

Ritari on huomattavasti kevyempi ja hauskempi kuin Valtaistuinpeli. Muuten se on hyvin samanlainen, ja fantasianlajityypin mukainen: matkustetaan ympäri maata hevosella ja joudutaan erilaisiin seikkailuihin. Mutta hyvä on sangen hyvä, vaikkakin hiukan yksinkertainen. Sacho Panza on vain kahdeksan vuotias ensimmäisessä tarinassa - niitä on kolme - mutta tyypillisesti hyvin terävä.

Pahalla on hyviä sukulaisia, ja hyviä ominaisuuksia, joten ei aivan mustaa pahuutta ole, ja vain kohtuuton julmuus saa palkkansa. Kehitystä? Sitä ei kyllä tapahdu henkilöissä, mutta kiinnostavia kyllä. Ja tarina etenee sujuvasti, eikä yllätyksiäkään puutu. Oikein hyvää ja rentouttavaa lukemista, eikä vaadi ajattelua.

Ai se tyyli ero? Jos Ritarin mietteisiin pääsee kirjassa mukaan, niin novelli yrittää matkia hieman arkaaista, kronikoivaa tyyliä. Mutta tarina jää kevyeksi hutaisuksi, eikä se oikeastaan kerro edes prinssistä, vaan prinsessasta. No niin, nyt sinun on pakko lukea se, koska en kerro enempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti